Lääkäriliiton Terveys on tärkeintä -blogissa liiton asiantuntijat, luottamustehtävissä toimivat henkilöt ja lääkärit sekä muut asiantuntijat avaavat näkymiä suomalaiseen terveydenhuoltoon järjestelmätasolta arkikokemuksiin. Blogissa julkaistut tekstit eivät edusta Lääkäriliiton virallista kantaa.
Fanitan psykologian professori Liisa Keltikangas-Järvistä. En ole koskaan häntä tavannut enkä edes istunut hänen luennoillaan, mutta katson aina Lääkärilehdessä ensimmäiseksi kolumnisivun toivoen että tänään olisi Liisan vuoro.
”Korvaus olisi kaikille palveluntuottajille sama, jolloin tuottajat kilpailisivat laadulla eivätkä hinnalla”. Lainaus on STM:n tiedotteesta 31.5.2016. Mutta onko väite – kun ei hinnalla niin laadulla – totta? Vai on se vain naiivi yksinkertaistus?
Ajatushautomo Liberan toiminnanjohtaja, valtiotieteiden tohtori Heikki Pursiainen on ollut huvittunut lehtihaastattelustani liittyen lääkärityövoiman tasapainoon. Hänen blogikirjoituksestaan on virinnyt vilkas keskustelu, jossa on tuotu esille hyviä argumentteja.
Kuka terveydenhuollossa priorisoi? Vai priorisoivatko kaikki? Jääkö mitään jäljelle, kun kaikki priorisoivat?
Pian on taas se aika vuodesta, kun suuri joukko motivoituneita ja oppimishaluisia lääketieteen kandidaatteja aloittaa elämänsä ensimmäisen lääkärinsijaisuuden sairaalassa tai terveyskeskuksessa. Itse muistan vielä elävästi päivät ennen kyseistä hetkeä. Siinä pakokauhun, jännityksen ja innostuksen sekamelskassa tuntui kuin olisin lupautunut tekemään laskuvarjohypyn tietämättä, toimiiko varjo lainkaan. Mitä jos en osaakaan kaikkea mitä jo pitäisi osata? Mitä jos teen hoitovirheen? Mitä jos mitä jos mitä jos jos jos?
Elämme parhaillaan vuoden upeinta aikaa. Pimeä talvi on takana ja koko pitkä ja kuuma kesä edessä. Luonto tuntuu armahtavan meitä poloisia pohjoisen asukkaita. Kevät näyttää tällä kertaa tulleen meille sopivasti vapuksi, ja ennusteet povaavat poutasäille jatkoa -- toivottavasti näin myös käy.
E-resepti on tuonut tulleessaan paljon hyötyjä, mutta käyttökokemuksien myötä myös järjestelmän rajoitteetkin ovat tulleet selkeästi esille
Jos pitää tehdä vuosisadan uudistus terveydenhuollolle, ketkä sitä tekevät? Jos sitä tekevät keski-ikäiset tai vanhemmat, saadaanko jo valmiiksi keski-ikäinen uudistus? Entäpä terveydenhuollon digitalisaatio sitten – kannattaisiko laittaa insinöörien tilalta nuoret lääkärit ideoimaan, mitä he toivoisivat työkaluiksi, niin omaa työtään helpottamaan kuin potilaille terveyttä tuottamaan?
Terveydenhuolto ja koko SOTE-sektori on suurten muutosten keskellä. Niin järjestäminen ja rahoitus kuin palveluiden tuottamismuodotkin ovat valinkauhassa. Myös ruohonjuuritason potilastyön toteutustavat kehittyvät nopeasti digiloikan myötä ja potilaiden roolin kasvaessa sekä eri ammattiryhmien työnjaon kehittyessä.
Suomen voimassaolevan lainsäädännön mukaan tekijänoikeus kuuluu tekijälle. Näin on menty tähän asti myös yliopistoissa.
Yliopistoissa eletään tällä hetkellä poikkeuksellisia aikoja. Säästötoimet kurittavat yliopistojen henkilöstöä, opiskelijamäärät ovat huipussaan, jaksamista koetellaan ja henkilöstön vähentämistoimet koskettavat myös lääkäreitä. Yliopistosektorin lääkäreillä on nyt erinomainen tilaisuus lähteä mukaan luottamusmiestoimintaan ja päästä vaikuttamaan.
Mitä on johtaminen? Kysymys oli ensimmäistä kertaa edessäni varusmiespalveluksen aikaan. Tuossa vaiheessa en ollut tosissani vielä ajatellutkaan pyrkiväni lääkikseen. Halusin vain etsiä rajojani siinä uudessa viitekehyksessä, josta itseni muun ikäluokkani kanssa löysin.
Töissä voi olla myös kivaa. Ainakin sellaisina hetkinä, kun työ on mielekästä ja tiimi toimii.
Onko sote pysäkillä? Viimeisen viikon aikana eri medioissa olleesta keskustelusta näin voisi päätellä. Lääkäriliiton standillä Pohjolan Lääkäripäivillä Oulussa sote-pysäkillä riittää kuhinaa – ja kuuluu kritiikkiä!
”Mutta eihän hänellä ole vaatteita ensinkään”, huudahtaa pikkulapsi H. C. Andersenin tutussa sadussa. Ihan etsimättä tämä satu tuli mieleeni lukiessani STM:n pari viikkoa sitten julkistettua selvitystä rajatun lääkkeenmääräämisen toteutumisesta, sekä raportin sisältämiä kehitysehdotuksia.
SOTE juna etenee. Junassa ollaan joko kyydissä tai ei. Kyydissä olevat jakavat yhteisen matkakokemuksen toisten matkustajien kanssa.
A-Talk otti 4.2. esille vaihtoehtolääketieteen aseman Suomessa. Asia on kansainvälisesti ajatellen Suomessa hyvin rauhallinen, koska meillä on niin kovin vähän lääkäreitä, jotka sotkisivat lääketieteen ja uskomushoidot. On kuitenkin myönnettävä, että uskolla on voimaa hoidossa.
”Jari, Mari, Kari, Pirkko…” laskee ääni puhelimessa. Olen soittanut erään terveyskeskuksen johtavalle lääkärille ja pyytänyt tietoja lääkäritilanteesta.
Valtion tutkimusrahoituksen apeana lasketteleva käyrä ei ole aiheuttanut laajoja mielenilmauksia kaduille, vaikka useammat arvostetut kollegat ovat nostaneet kliinisen tutkimuksen ahdingon merkittäväksi murheeksi, jonka vaikutuksia emme nyt halua tai osaa nähdä. Uskovatko lääkäritkään enää aidosti suomalaisen tutkimuksen voimaan ja tulevaisuuteen? Meidän on pakko.
Lomalla voi pyöräillä. Lomalla voi ajatella. Lomalla voi motivoitua. Ja lomalla on kivaa opettaa muita – töissä olevia.