Ärade arkiater, ärade ministern, bästa kolleger, mina damer och herrar.
Ammattiyhdistysliike on Suomessa ja koko Euroopassa suuressa murroksessa. Talouden ja tuotannon globalisoituminen on tuonut uudet haasteet koko maanosamme ay-liikkeelle. Ammattiyhdistyksen vaikutusmahdollisuudet ja ihmisten jäsenyys ay-liikkeessä eivät ole enää niin itsestään selvyyksiä kuin ne aikaisemmin ovat olleet. Ammattiyhdistys toiminnan haasteet heijastuvat myös Suomen Lääkäriliiton toimintaan ja tulevan toiminnan suunnitteluun. Liitto on päättänyt aloittaa strategiaprosessin heti kun virkaehtosopimus neuvottelut on viety loppuun ja kun 100-vuotisjuhlat on juhlittu. Uuden strategian yhtenä tavoitteena on turvata lääkärikunnan yhteinen edunvalvonta pitkälle ensi vuosikymmenelle. Tavoitteen saavuttamiseksi on strategiatyön valmistelussa selvitetty tärkeiden sidosryhmien mielipidettä liitosta ja sen toiminnasta toimintaympäristö analyysin avulla. Toisena tärkeänä strategian valmistelutyön osana on koko syksyn ajan toiminut Tulevaisuus työryhmä. Sen tarkoituksena on ollut saada vastaus nuorilta kollegoilta kysymykseen ”Miksi kuulua Lääkäriliittoon vuonna 2020?”
Toimintaympäristö analyysin perusteella Lääkäriliitto koetaan toiminnassaan usein ”vastarannan kiiskeksi” ja ”jarrumieheksi”, joka vastustaa terveydenhuollon uudistuksia säilyttääkseen jäseniensä taloudelliset edut. Näkemys liiton toiminnasta on varmaankin oman toimintamme seurausta. Sen takia analyysin tekeminen siitä miksi olemme luoneet toiminnastamme sellaisen mielikuvan, joka ei edistä omien tavoitteidemme saavuttamista, on yksi iso osa strategiaprosessia. Suomen lääkäriliiton toiminnan ydin on omien jäsenten etujen puolustaminen muuttuvassa terveydenhuollossa, mutta se on paljon muutakin kuin pelkkää palkkaedunvalvontaa. Itse uskon siihen, että mikäli suomalainen potilas voi hyvin, se on myös lääkärikunnan hyvinvoinnin perusta.
Ehkä suurin kysymys, johon toivon strategiatyön tuottavan vastauksen on ”Miksi kuulua lääkäriliittoon vuonna 2020?” Tulevaisuustyöryhmä on omassa raportissaan tuonut esille nuorien kollegoiden näkemyksiä ja mielikuvia lääkäriliitosta. Näiden mukaan liitto näyttäytyy heihin päin vanhakantaisena organisaationa, jonka toiminta tuntuu olevan hyvin kaukana heidän omasta elämästään. Nuoret kollegat suhtautuvat työntekoon huomattavasti eri tavalla kuin oma ikäluokkani tai minua vanhempi kollegakunta, heille työ on vain osa elämää ja aikaa täytyy jäädä myös perheelle ja itselle.
Erilainen asenne työhön voi olla myös osasyy siihen, että perusterveydenhuoltomme on ongelmissa lääkärityövoiman suhteen. Terveyskeskuksissa ja kuntayhtymissä ei ole nähty tarpeeksi ajoissa muuttunutta asennoitumista työhön ja sen mukanaan tuomia uusia vaatimuksia rekrytointi tilanteissa. Lääkäriliiton täytyy tulevaisuudessa pystyä muuttumaan jäsenkuntansa mukana siten, että heidän tavoitteensa edunvalvonnassa huomioidaan. Tämä tulee kuitenkin tehdä niin että terveydenhuoltojärjestelmän haasteisiin vastataan ja että potilaiden hoidon laatu ja hoidon vaikuttavuus kestää kansainvälisen vertailun.
Vaikka juuri pääsin sanomasta Lääkäriliiton ”vastarannan kiiski” haasteesta, niin minun on nostettava esille yksi asia, jossa olemme vastaan ministeriön esitystä. Kyseessä on asetusesitys, joka mahdollistaa eurovaiheen perusterveydenhuollon lisäkoulutuksen suorittamisen ainoastaan julkisen sektorin työnantajan palveluksessa. Asetusesitys on ollut lausuntokierroksella ja lausuntojen määräaika on tänään. Esitys muuttaa perusterveydenhuollon lisäkoulutuksen pätevöitymiseen tähtäävästä palvelusta työvoimapolitiikan ohjaamaksi yhdyskuntapalveluksi. Kuriositeettina mainittakoon, että Suomen rikoslaissa yhdyskuntapalvelun maksimi pituus 8 kuukautta ja ehdoton vankeusrangaistus voidaan muuntaa vain mikäli vanki siihen suostuu.
Vakavasti puhuen kyseessä on hyvin suuri periaatteellinen asia vastavalmistuneille lääketieteen lisensiaateille. Heille perusterveydenhuoltoon tutustuminen ja sen potilaiden hoitoon perehtyminen on hyvin tärkeä osa uran alkuvaiheen työpaikka ja lääkäri-identiteetin muovautumista. Nyt suunniteltu asetusmuutos ei ainakaan paranna perusterveydenhuollon työpaikkojen houkuttelevuutta, kun vastavalmistunut kollega, joka suunnittelee perheen perustamista ja tulevaisuuden työpaikkaansa, joutuu lähtemään pois kotipaikkakunnaltaan. Ja tekemään pakollista perusterveydenhuollon lisäkoulutusta, koska oman asuinkunnan poliittinen johto on päättänyt järjestää perusterveydenhuollon palvelut ulkoistamalla tuotannon.
Lääketieteen lisensiaatti ei ole enää opiskelija suorittaessaan lisäkoulutusta vaan hän suorittanut yliopistotutkintonsa loppuun. Lisäkoulutus suoritetaan työsuhteessa virkaehtosopimuksen tai työsopimuksen mukaisilla palvelusuhteen ehdoilla ja näin ollen palvelua suorittava lisensiaatti on selkeästi työntekijä, eikä harjoittelija tai opiskelija.
Nyt valmistelussa oleva asetusesitys on ristiriidassa EU:n työvoiman vapaanliikkuvuuden periaatteiden kanssa. PTL-lääkärit työskentelevät terveydenhuollon ammattihenkilöistä annetun lain mukaisesti toisen johdon ja valvonnan alaisina ja ovat selkeästi kansallisen lainsäädännön tarkoittamia työntekijöitä. Heitä on edellä mainitulla perusteella pidettävä myös EU-lainsäädännön näkökulmasta työntekijöinä eikä heidän liikkuvuuttaan saa rajoittaa.
Ylivoimainen enemmistö vastavalmistuneista suorittaa palvelun yhä suorassa suhteessa kuntaan. Tiedekunnista saatujen tietojen mukaan vajaa neljännes lääketieteen lisensiaateista tekee osan 9 kuukauden terveyskeskuspalveluksesta yksityisten yritysten kautta. Tämän perusteella asetusuudistus vaikuttaisi vuosittain reilun 100 lääkärin työpaikan hakemiseen.
Heidän työpanos on tuskin se, jolla perusterveydenhuollon ongelmat ratkaistaan. Yksilön kannalta muutoksella voidaan pahimmillaan varmistaa se, ettei nuori kollega tulevaisuudessakaan halua hakeutua perusterveydenhuollon palvelukseen, koska ensimmäinen kokemus perustuu pakkoon, eikä omaan mietintään siitä mikä olisi oman elämän, perheen ja uran kannalta järkevintä.
Terveydenhuoltomme on suuressa murroksessa. Perusterveydenhuolto on kriisissä, koko terveydenhuollon rahoitusjärjestelmä nitisee liitoksissaan. Kuntien vuoden 2010 budjeteilla on mahdoton toteuttaa hoitotakuuta. Esimerkkinä mainittakoon Husin vuoden 2010 budjetin ero viime vuoden toteutuneisiin kustannuksiin, joka lienee noin 40 miljoonaa euroa tai jopa enemmän. Potilaan laadukkaan ja oikea-aikaisen hoidon toteutuminen Suomessa on hyvin suurissa ongelmissa. Tässä tilanteessa ministerin julkisuuteen tuoma niin sanottu Risikon malli oli erittäin tervetullut avaus Suomen terveydenhuollon tulevaisuudelle. Terveydenhuoltomme uudelleen organisointi ja toiminnan järkevöittäminen maamme eri alueiden erilaisuus huomioiden, onkin erittäin tervetullutta ajattelua. Perusterveydenhuoltomme tarvitsee nopeita ja riittävän rohkeita uudistuksia tilanteen korjaamiseksi. Nuorten kollegoiden pakottaminen julkisen sektorin palvelukseen tai hoitajaresepti eivät tällaisia ole.
Risikon mallin tarkkaa sisältöä ei ole vielä tuotu julkisuuteen, mutta sen tiedon perusteella mikä tällä hetkellä on tiedossa, olisi helppo ryhtyä tuomaan keskusteluun mukaan yksityiskohtia, joiden perusteella malli ei sovellu terveydenhuoltomme toimintamalliksi tulevaisuudessa. Nyt kuitenkin on tärkeintä, että mallin pohjalta jatketaan valmistelua laajalla pohjalla, joka mahdollistaa kaiken mahdollisen kokemuksen ja ammattitaidon hyödyntämisen Suomen suurimmassa terveydenhuollon uudistuksessa. Ehkä suurin asia, joka pitäisi saada valmisteluun mukaan on rahoitusjärjestelmän uudistaminen.
Nykyinen rahoitusjärjestelmä, jossa toisen organisaation säästöt ja tekemättä jättämiset siirtyvät toisen organisaation kustannuksiksi, ei tue potilaan oikea-aikaisen ja laadukkaan hoidon ajatusta. Toinen suuri asia, joka tulee pitää kirkkaana mielessä mallin jatkosuunnittelussa, on nykyisessä järjestelmässä olevat toimivat yksiköt. Niiden toiminta tulee uudistuksessa turvata, jotta yhden sektorin ongelmia ratkaisu ei aiheuta uusia ongelmia toiselle terveydenhuollon sektorille. Päivystyksen ja ensihoidon toiminnan suunnitteluun ja organisointiin tulee kiinnittää suurta huomiota koko valtakunnan tasolla.
Risikon mallin eteenpäin vieminen on mitä suurimassa määrin poliittinen kysymys ja sen vaikutukset kuntien asemaan ja itsenäisyyteen tuo mukanaan voimakkaita poliittisia ristiriitoja asian valmistelussa. Suomen Lääkäriliitto kuitenkin toivoo, että mallin jatkovalmistelu tehtäisiin potilaiden parhaan mahdollisen ja kustannusvaikuttavan hoidon näkökulmasta, eikä valtakunnanpolitiikan tai paikallispolitiikan näkökulmasta. Lääkäriliiton koko asiantuntemus on ministeriön ja muiden valmisteluun osallistuvien tahojen käytettävissä. Uskon, että lääkärien, potilaiden, kuntien ja valtiovallan näkökulmasta kyseessä on win-win tilanne, mikäli kaikkien osapuolien ammattitaito ja kokemus hyödynnetään mallin valmistelussa.
Bästa åhörare, till sist några ord om det egentliga temat för mitt anförande, alltså Läkardagarnas öppning. Läkardagarnas image och programstruktur har förnyats inför årets Läkardagar. Samtidigt har vi infört ett nytt element – två huvudföreläsningar per dag. Temat för de här föreläsningarna, liksom föreläsarna, har vi försökt hitta inom ämnesområden som väcker ett större allmänt intresse.
Men att utvärdera hur väl vi lyckats med förnyelsen och att utveckla dagarna ytterligare är möjligt bara om ni, bästa kolleger och alla andra som deltar, låter oss veta i vilken riktning ni önskar att Läkardagarna ska utvecklas.
Jag vill tacka alla er som varit med om att arrangera Läkardagarna, alla föreläsare och alla som deltar i utställningen. Ni har än en gång gjort det möjligt att arrangera de här dagarna.
Hyvät kuulijat lopuksi varsinaiseen puheeni aiheeseen eli Lääkäripäivien avaamiseen. Lääkäripäivien ilme ja ohjelman runko uudistettiin tämän vuoden päiville. Samalla uutena elementtinä tuotiin kaksi pääluentoa joka päivälle. Näiden luentojen aiheet ja luennoitsijat pyrittiin hakemaan laajempaa mielenkiintoa herättävistä aiheista. Päivien uudistuksen onnistumisen arviointi ja edelleen kehittäminen on mahdollista vain mikäli te hyvät kollegat ja muut päiville osallistujat annatte meille palautetta uudistuksista ja kerrotte meille toiveista mihin suuntaan Lääkäripäiviä tulisi kehittää.
Haluan kiittää kaikkia päivien järjestelyihin osallistuneita, luennoitsijoita ja näytteille asettajia, te olette jälleen kerran mahdollistaneet nämä päivät.
Jag hälsar er alla varmt välkomna till Läkardagarna år 2010 och utnyttjar samtidigt tillfället att önska er ett riktigt gott jubileumsår med anledning av Finlands Läkarförbunds 100-årsjubileum.
Toivotan teidät kaikki lämpimästi tervetulleiksi vuoden 2010 Läkäripäiville ja käytän samalla tilaisuutta hyväkseni toivottaa teille myös erittäin hyvää Suomen Lääkäriliiton 100-vuotisjuhlavuotta.
Timo Kaukonen Lääkäriliiton puheenjohtaja