Maailman tautitaakasta lasketaan jopa 90 prosentin sijoittuvan matalan tulotason maihin (low-income countries). Samoilla alueilla asuu valtaosa maailman väestöstä. Kuitenkin arvioilta vain 10 % koko maailman terveystieteellisestä tutkimuksesta ja siihen käytetyistä varoista kohdennetaan matalan tulostason maihin tai niiden terveysongelmien ratkaisemiseen. Tämä ns. 10/90 kuilu ylläpitää maiden ja maanosien välistä terveydellistä eriarvoisuutta, etenkin kun lähes kaikki tutkimuksen rahoittajat ja valtaosa koulutetuista tutkijoista toimii maapallon rikkaimmissa osissa. 

Tilanteen korjaaminen edellyttäisi korkean tulotason maiden tutkimuspolitiikan uudelleen arviointia ja niiden lisääntyvää tutkimusyhteistyötä köyhien maiden kanssa. Tältä kannalta olisi toivottavaa, että myös yhä useampi suomalainen osallistuisi terveystieteelliseen tutkimukseen matalan tulotason maissa tai yhteistyössä niiden kanssa. Eettisten syiden lisäksi tutkija voi löytää myös huomattavasti egoistisemman perusteen sille, että valitsee tutkimuskohteensa Suomen rajojen ulkopuolelta. Tämän alan tutkijoiden määrän rajallisuuden vuoksi kilpailu ei ole yhtä rankkaa kuin muilla aloilla, eikä tutkijan yleensä tarvitse pelätä sitä, että joku veisi hänen ideansa. 

Kansallista tutkimusstrategiaa kunnioitettava

Mitä suomalaisen lääkärin sitten pitäisi tutkia Suomen rajojen ulkopuolella. Useilla matalan tulotason mailla on oma kansallinen terveyden tutkimusstrategiansa (ns. Essential National Health Research), jota ulkopuolisten rahoittajien toivotaan myös kunnioittavan. Tämä perustuu ajatukseen, että rajallisten resurssien ja valtavien kansanterveydellisten ongelmien tilanteessa maiden ei pitäisi hajottaa voimiaan, vaan niiden tulisi itsekkäästi valita kansallisesti tärkeimmät tutkimusaiheet, joita tarjota rikkaammille yhteistyökumppaneilleen. 

Useimmat tutkimusaiheet ovat luonteeltaan soveltavia. Ns. strateginen perustutkimus on matalan tulotason maissa melko harvinaista. Käytettävien henkilö- ja raharesurssien valossa tämä on ymmärrettävää, mutta toisaalta juuri tieteen luova hulluus ja akateeminen vapaus ovat usein olleet ratkaisevassa osassa parhaimpien keksintöjen synnyssä. Siksi olisi toivottavaa, että rikkaampien maiden tutkijat osallistuisivat myös köyhempien maiden perustutkimukseen. Geneettisen laboratorion perustaminen vaikkapa Burkina Fasoon saattaa ensi kuulemalta hätkähdyttää, mutta itse emme arvottaisi sitä yhtään sen vähemmän tärkeäksi kuin malariarokotteen tutkimuslaboratoriota, jos paikalliset kumppanit ovat sitoutuneet ideaan ja sen toteuttamiseen. 

Koulutus tutkijaksi 

Matalan tulotason maiden tutkijan koulutukseen tulee sisällyttää tutkimuskohteen substanssiosaamisen ja tutkijan ammatillisten perustaitojen kartuttamisen lisäksi aimo annos oppia kulttuurien välisistä taidoista, yhteistyömaan lainsäädännöstä ja etiikasta. Vaativien kenttäolosuhteiden taitoja ei kuitenkaan opi pelkästään kirjoista ja luennoilla vaan pikemminkin tekemällä. Jotta kaikkea ei tarvitsisi oppia kantapään kautta, liittyminen jo toimivaan tutkimusryhmään usein mahdollistaa pehmeämmän ja tuottavamman alkutaipaleen. 

Tutkimusryhmät 

Suomessa toimii muutamia tutkimusryhmiä, jotka tekevät terveystieteiden tutkimusta matalan tulotason maissa. Aika ajoin näihin ryhmiin etsitään uusia tutkijoita, joskus myös opiskelijoita. Ilmoittelu näistä on vaihtelevaa, kannattaa siis pitää silmänsä auki. Yksi mahdollisuus on myös ottaa kyselemällä selvää tutkimusryhmistä ja olla sitten itse niihin yhteydessä. 

Vaikka tiedekunnassa ei varsinaisesti olisi tällaisia tutkimusryhmiä, saattaa kuitenkin olla mahdollista tehdä LL-tutkintoon kuuluvat syventävät opinnot aiheesta, joka koskettaa erityisesti matalan tulotason maita. Tämä vaatii ehkä hieman enemmän oma-aloitteisuutta ja vaivannäköä kuin syventävät opinnot yleensä, mutta voi olla hyvinkin palkitsevaa ja opettavaista. Tällaisessa tapauksessa syventävien opintojen ohjaajia kannattaa kysellä isoimpien kliinisten alojen (kuten sisätaudit, lastentaudit, gynekologia, yleislääketiede) professoreilta ja opetushenkilökunnalta. Heiltä saattaa myös saada neuvoja aiheen valintaan, tai vinkkejä henkilöistä, jotka voisivat toimia syventävien ohjaajina. Kannattaa myös muistaa, että syventävät opinnot voi tarvittaessa valvoa myös toisessa tiedekunnassa työskentelevä henkilö. 

Rahoituskanavat

Matalan tulotason maissa tehtävää tutkimusta rahoittavat useat erilaiset tahot, kuitenkin niin, että näillä mailla itsellään harvoin on varteenotettavia tutkimusrahoja jaettavanaan. Suomessa tutkija voi kääntyä Suomen Akatemian ja joidenkin yksityisten säätiöiden puoleen. Suomen Akatemiassa kehitystutkimusta tuetaan kuitenkin nykyisin vain jonain vuosina (www.aka.fi). 

Jos suunnitteilla on suurempi projekti tai jos halutaan mukaan useampia partnereita, Euroopan Unionin tutkimusrahat (https://research-and-innovation.ec.europa.eu/funding/funding-opportunities_en) voivat tarjota mahdollisuuden. On kuitenkin muistettava, että EU usein vaatii eurooppalaisen lisäarvon saamiseksi ns. vastarahoitusta tutkijan omasta laitoksesta. EU:lla on myös erillinen European Developing Country Clinical Trial Partnership -rahoitusmekanismi (www.edctp.org). Ohjelma rajoittui aikaisemmin tuberkuloosin, HIV:n ja malarian tutkimukseen, mutta on nyt laajenemassa yleisemmin infektiosairauksien vähentämiseen keskittyvään kliiniseen tutkimukseen Afrikassa. 

Yksityisistä säätiöistä amerikkalainen Bill and Melinda Gates -säätiö (www.gatesfoundation.org) rahoittaa matalan tulotason maissa tai niiden kanssa tehtävää tutkimusta, josta rahoitusmekanismista ja yhteistyöstä myös suomalaisilla terveystutkijoilla on kokemusta. Muita kansainvälisiä säätiöitä ja tunnettuja rahoittajia on myös hyvä lähestyä. Ns. public-private partnership -rahoitus, jossa osa tutkimusrahasta on julkisista lähteistä, osa yksityisistä (esim. lääke- tai muu teollisuus) on myös lisääntyvässä määrin hyväksi koettu vaihtoehto. 

Tutkimussopimuksen juridisista reunaehdoista on hyvä ottaa ajoissa selvää varsinkin olosuhteissa, joissa yhteiskunnan infrastruktuuri (yleinen terveydenhuolto, potilasvakuutukset, lääkkeiden, rokotteiden, tutkimusnäytteiden kylmäketju, jne.) ei välttämättä tue tutkijaa kuten rikkaissa maissa. Tämä korostuu erityisesti ihmisiin kohdistuvassa kliinisessä tutkimuksessa, jonka kohdalla sekä tutkimuslupia myöntävät viranomaiset että rahoittajat edellyttävät entistä tarkemmin ns. hyvän tutkimustavan (Good Clinical Practice) ja kansainvälisten tutkimustyötä koskevien sopimusten noudattamista myös tutkijalähtöisissä tutkimuksissa. 

Matalan tulotason maiden tutkimuksessa eettiset, tutkimuskapasiteetin rakentamisen vaatimukset sekä yhteistyön jatkuvuuteen liittyvät seikat korostuvat usein. Tutkijan on hyvä varautua siihen, että varsinaisen tutkimuksen lisäksi hän voi joutua ottamaan osaa tutkimuksen mahdollistavan infrastruktuurin pystyttämiseen ja huolehtimaan tutkimuksen kohteena olevasta väestöstä sekä tutkimuksen aikana että usein myös jonkin aikaa sen jälkeen. Ns. bleed & fly -ryöstötutkimus, jossa vain haetaan tutkimusnäytteet köyhästä maasta ja tutkitaan niitä rikkaan maan laboratorioissa ilman todellista kumppanuutta kohdemaan kanssa, on onneksi enää harvoin mahdollista. 

Ennen tutkimuksen aloittamista on suositeltavaa ja monessa maassa asetuksella säädettyä, että tutkimussuunnitelma arvioidaan ja hyväksytään molempien (kaikkien) yhteistyömaiden eettisissä toimikunnissa. Usein esille nousevia, kiperiäkin kysymyksiä ovat ymmärrettävä potilas- tai tutkittavan tiedote, korvaus- ja vastuukysymykset, näytteiden ja tulosten sekä patenttien omistusoikeus sekä käsikirjoitusten kirjoittajuus. Vastuullinen tutkija huolehtii myös tutkimustulosten levittämisestä, ei pelkästään tieteelliselle foorumille vaan päätöksentekijöille, jotta tulosten soveltaminen tutkimuskohteena olleen väestön ja tutkimusmaan muiden asukkaiden hyväksi mahdollistuu.

Korkean tulotason maasta peräisin oleva tutkija voi toisinaan löytää itsensä myös ns. käänteisen kolonialismin tilanteesta, jossa hän yhteistyössä joutuukin altavastaajan asemaan ikään kuin olisi velvollinen hyvittämään kaiken sen epäoikeudenmukaisuuden, jota köyhät maat ovat siirtomaa-aikoina joutuneet kokemaan. Terveessä yhteistyösuhteessa kaikkien osapuolten vastuut ovat tasapainoisessa suhteessa käytettävissä oleviin resursseihin ja tutkimuksen oletettuihin tuloksiin.

Suomalaisen lääkärin tai opiskelijan, joka on kiinnostunut tutkimustyöstä matalan tulotason maassa, kannattanee aluksi ottaa yhteyttä johonkin Suomen muutamasta tämän alan tutkimusryhmästä. Toinen vaihtoehto on hakeutua projektiin jonkin ulkomaalaisen yliopiston tai laitoksen kautta; esimerkiksi usealla ruotsalaisella laitoksella on institutionalisoituja yhteistyösuhteita afrikkalaisiin ja aasialaisiin yliopistoihin ja tutkimuslaitoksiin.

Erityisiä matalan tulotason maiden tutkimukseen kohdistuvia kursseja ei Suomessa juurikaan järjestetä, mutta yleiset tutkija- ja globaalin terveyden kurssit tarjoavat hyvän perustan aloittelevalle tutkijalle. Taitojaan voi sitten lähteä kehittämään kisälliperiaatteen mukaisesti jossakin sopivassa projektissa työskennellen, kirjallisuuteen tutustuen ja etäopintojen siivittämänä. 

Lisätietoja: https://www.tutkijaportti.fi/