
Olen Lääkäriliiton toiminnanjohtaja.
Olen Lääkäriliiton toiminnanjohtaja.
Covid19-pandemian pitkittyessä ja rokotteiden viipyessä rokotuskeskustelu on alkanut kuumentua.
SOTE-uudistuksen jo aika mones tuotantokausi on menossa. En enää jaksa laskea. Vuosia on kulunut, työryhmiä, papereita, selvityksiä ja selvitysmiehiä on riittänyt. Ja terveyserot kasvavat.
Eutanasiaa koskeva kansalaisaloite nosti myös saattohoidon puutteet keskusteluun ja STM:n työryhmän toimeksiantoon.
Kiireettömän hoidon lykkääminen eli hoitotakuusta tinkiminen saattaa vaarantaa potilaiden terveyttä – jos ja kun tarpeelliset tutkimukset ja hoidot viivästyvät. Lääkäriliiton näkemyksen mukaan nyt olisi pyrittävä palaamaan terveyspalveluissa normaalitilanteeseen, mukaan lukien ehkäisevä terveydenhuolto.
Tämä sote kaatui, mutta palveluiden uudistamisen tarve ei ole kadonnut mihinkään.
Naisen oikeus aborttiin on noussut jälleen esiin, tällä kertaa ulkoministeri Timo Soinin kirjoituksen johdosta.
Saattohoitokodit ovat tehneet erinomaista työtä elämän lopun hoidon kehittämisessä. Vastaavat resurssit ja osaaminen tarvitaan niin kotisairaanhoitoon, palvelutaloihin kuin sairaaloihinkin. Näin taataan se, että jokaisella ihmisellä on oikeus hyvään saattohoitoon.
Katselen tv-uutisia Irakista, Syyriasta ja Jemenistä. Raunioita, ruumiita, pakolaisia. Tuhottuja kyliä ja kaupunkeja, sairaaloita pommitusten kohteena. Niin lähellä ja niin kaukana.
Terveydenhuollon murroksesta – sikäli kun sote tällä kertaa saadaan maaliin – seuraa melkoinen myllerrys myös tuotantorakenteissa; sote-keskuksissa, sairaaloissa, yksityisissä yrityksissä ja uusiakin firmoja varmasti perustetaan.